Hippaloiden taiteellisen suunnitteluryhmän jäsen Henna-Maija Alitalo vieraili 2.4. Kaapelitehtaalla Helsingissä tutustumassa festivaalin pääesitykseen, Kiljusen herrasväkeen. Millaisia mietteitä esitys Hennassa herätti?
”…se hirvi oli niin hauska, kun se tuli ja söi sen kukkasen!” – Heta 3,5v –
”…kato, sillä on ihan oikeesti hiki!” – Vili 8v- tokaisi Kiljusen isännän puheen naapureille jälkeen…
Meidän perheen iskääkin nauratti useassa paikassa, vaikka yleensä suhtautuukin tanssiteatteriin ”miesmäisen” skeptisesti…
”Aivan ihastuttavaa!” sanon minä!
Kiljusten iltatoimista otettiin heti samana iltana kotona mallia, kyllä tuli hampaat kerrankin hyvin pestyiksi!
Esitys oli kokonaisuutena hauska, värikäs, visuaalisesti toimiva, vauhdikas ja huumoripitoinen pläjäys! Tarina tempaisi ainakin minut mukaansa niin täysillä, että naapurien tervehdyskohtaukseen asti olin itsekin aivan hengästynyt siitä vauhdista ja tekemisen ilosta mitä koin ja näin. Tanssijat olivat ihanan rentoja ja välittömiä, olivat myös mukavasti vuorovaikutuksessa yleisön kanssa ja siitä taas tulee hyvä kokonais- tunnelma. Liikekieli oli mielenkiintoista ja elävä musiikki monitaiturimuusikoiden esittämänä nerokasta ja kokonaisuutta hyvin tukevaa ja palvelevaa.
Ainoa suvantopaikka oli unissaan kävely-kohtaus. Se oli ehkä inasen liian pitkä, selkeästi yleisössä osalla lapsista keskittyminen hieman herpaantui ja peppu alkoi pyöriä penkissä. Loppukohtaus olisi ehkä vielä tarvinnut jonkun pienen kohotuksen, nyt se loppui vähän sillai plörähtäen, notkahtaen, miten sen nyt sanoisi, tuli fiilis, että ai,nytkö se loppui.
Mutta kaiken kaikkiaan kyllä hyvin pitkälti plussan puolelle kallistuu tämä biisi mun silmissäni. Olen iloinen, että saamme juuri tämän esityksen Hippaloiden ohjelmistoon ensi kesänä. Saas sitten nähdä, mitenkä se tulee toimimaan Vanajasalissa…yhtä intiimin tunnelman luominen ei ehkä olekaan niin yksinkertaista!
